Englannin ja Suomen erot

Mua pyydettiin kirjoittamaan Suomen ja Englannin "eroista", eli sellasista asioista, joihin mä oon kiinnittäny huomioo ja jotka on huomattavan erilaisia näissä kulttuureissa. Tietenkin tää kaikki on vaan mun havaintoja ja yleistyksiä eikä tää päde kaikkiin suomalaisiin tai englantilaisiin. Mulla ei oo kokemusta monesta englantilaisesta perheestä, mut tässä nyt mitä tuli mieleen. Kuvituksena mun kertakäyttökameraräpsyjä, ja varoitan, että tekstiä on aika paljon.

Ensimmäisenä mieleen tulee tietysti ruoka, ja erityisesti leipä. Britit rakastaa valkosta pullapaahtoleipää ja mieluusti siihen päälle vielä papuja tomaattikastikkeessa. Ja tietysti pekonia ja uppopaistettu kananmuna tai munakokkelia. Sitä sitten vedellään aamupalaksi ja lounaaksi ja illalliseksikin. Jos kuitupitoista leipää haluat, niin siinä on a) kuivattuja hedelmiä tms. b) surkea koostumus c) et löydä sitä. Surullisen kuuluisia on myös brittien minisipsipussit, joita ostetaan lounaalle sandwichin kaveriksi. Suola ja etikka, erilaiset oudot kastikkeet, pekoni ja pihvi on hyviä esimerkkejä millaisia makuja sipseistä löytyy. Fish and chips on yksi ruokalaji, jota turistit innoissaan kokeilee, ja onhan se myös mahtava pikadinner, jos kukaan ei jaksa alkaa ruokaa väkertämään - nopea reissu chip shoppiin pelastaa illan. Suolaa ja etikkaa päälle ja ruskeaa kastiketta (brown sauce) tai ketsuppia myös. Chip shopista saa kyllä purilaisia ja piiraita myös, jos ei aina jaksa kalaa ja ranskalaisia. Rannikolta ja joistain pikkukylistä saa myös uppopaistettuja mars-patukoita, mutta niitä ollaan vissiin aina välillä kieltämässä terveysriskien takia, miksihän ihmeessä... :-D

Sunnuntain roast dinner on kaikkien suosikki, koska silloin saa lautasellisen lihaa tai kanaa, perunaa, perunamuusia ja uuniperunoita. Tietysti myös keitettyjä kasviksia, yorkshire pudding (kuva), eikä saa unohtaa lihalientä, eli gravya ja stuffingia (kuva) eli kalkkunan täytettä. Jälkkäriksi trifle eli kerrosvanukas (kuva), jossa on alla hyytelöityjä hedelmiä (tuoreita tai tölkki), custardia (kuva) eli vaniljakastiketta ja kermavaahtoa. Illallinen on muutenkin melko myöhään (ainakin meijän perheessä) eli siinä seitsemän ja kahdeksan välillä, mitä oon kuullut niin muissa perheissä se vaihtelee siinä kuuden ja kahdeksan välillä. Iltapalaahan täällä ei tunneta, ellei se satu olemaan yöpalaa just ennen nukkumaanmenoa, eli esimerkiksi sipsipussi, munkki, jugurtti tai vaikka hedelmä. 

Jälkiruuista tunnetuimpia on pudding (kuva) eli vanukas, joka täällä vastaa lähinnä lämmintä ja mehevää kakkusta suklaa/ toffee/ siirappikastikkeella. Vaniljakastiketta eli custardia reilusti päälle ja nam nam! Toinen suosittu jälkkäri on apple crumble eli omenahyve, johon tulee omenoita tai vaihtoehtoisesti luumuja yms. hedelmiä ja päälle jauhoista, voista ja sokerista tehty seos, joka tuikataan uuniin ja nautitaan custardin kanssa Lisäksi on vielä scone (kuva) joka on sellanen voitaikinainen leipä jossa on kuivattuja hedelmiä seassa ja siihen päälle tulee clotted cream eli paksua kermaa ja hilloa. Sitä nautitaan tietysti teen kera teetauolla.

 

Kaikkihan tietää, että britit on kohteliaita. Thank you, please, excuse me, pardon, sorry. Asiakaspalvelussa huomaa, miten yhtä asiakasta kohden ehtii sanoa viisikin pleasea ja thank youta, eikä se oo yhtään kummallista. Asiakkaan poistuminen on yksi thank youiden sota kun kumpikaan ei tiedä pitäisko lopettaa. Bussijonoissa ollaan nätisti ja vaikka olitkin eka paikalla, se vanha mummo päästetään silti ekana sisään, ja jos tarve on niin bussiin tuleville vanhuksille luovutetaan istumapaikka. Jos tuleekin sun pysäkki niin vieressä istuvalle voi ystävällisesti sanoa, että seuraavalla pysäkillä pitäis jäädä, ja nehän nousee ja päästää sut menemään. Ei oo sellasta turhaa mörähtelyä ja jurottamista, niinkun Suomessa ollaan totuttu. Sekin, että bussipysäkillä tai missä vaan voi randomisti sanoa vastaantulijalle, että onpa ihana ilma tai kylläpä sataa niin kamalasti, eikä tuu puukkoa naamaan, on aika kiva. :-D Ja vastaantulijoita katsotaan röyhkeästi silmiin ja hymyilläänkin jopa, huh huh! Kerran sanoin Suomen vierailulla kaupan hyllyjen välissä anteeksi kun ohitin jonkun ja ne katsoi mua silleen, että tarviitko jotain hoitoa. Puhua nyt tuntemattomille! Toisaalta, en tiedä onko Suomen tavat tässä parissa vuodessa muuttunut, kertokaa ollaanko siellä vähemmän juroja näin vuonna 2013!

Entisenä auparina oon tietysti kuullut kaikki mahdolliset kauhutarinat Englannin lapsista, mutta kyllä on pakko myöntää, että yleisesti ottaen täällä saattaa olla vähän löysemmät kasvatusmenetelmät, ja muutenkin vähän rennompi elämänasenne kun meillä kotoSuomessa. Lapsille ei oo niin tiukkoja sääntöjä, jos on sääntöjä ollenkaan, eikä vanhemmat kauheesti vaikuta välittävän. Jostain artikkelista joskus luin, että esim. Suomessa yleisesti ottaen ajatellaan lasten olevan se tärkein asia, kun taas muualla maailmassa vanhemmat pitää omaa hyvinvointiaan tärkeämpänä, eikä laita elämäänsä likoon lasten puolesta. En kuitenkaan tuomitse kumpaakaan kasvatustyyliä, vaikka omasta mielestä lapsille pitäis asettaa rajat. Ja sitten se rennompi elämänasenne... Mähän oon kotona tottunut olemaan ajoissa ja valmis sillon kun pitää. Täällä ei kuitenkaan mee ihan silleen kun ajattelis, vaan jos sanotaan, että lähetään viideltä, voi olla et valmistautuminen on vielä kuuden jälkeen vähän vaiheessa. Joissain tilainteissa ilmotus lähdöstä tulee 5min ennen lähtöä ja siinä sitten valmistaudut. Kiva kun kerroitte. :-D Yleisasenne on sellanen "kyllä se järjestyy" ja "älä huoli". On siinä kyllä puolensakin.

Pukeutuminen on seuraava aihe, ja sehän on yleensä eka asia, mihin uudessa paikassa kiinnittää huomiota. Cambridgessa on tosi paljon siististi pukeutuneita ihmisiä (erityisesti nuoria opiskelijapoikia) ja hipsterinuoria. Shortseja, sukkahousuja, kauluspaitoja ja lämpimiä collegepaitoja näkyy monilla ja sitten on tietysti nämä ihanat legginssit + minitoppi + uggit yhdistelmiä. Edellämainittuja vaatteita käyttävälle ryhmälle on oma nimityskin - chav eli pissis. Pojille on oma versio eli collegepöksyt ja lippis. tässä kuva Bilettämään mennessä Brittitytöt laittaa päälle mekot eli pitkät topit, jotka paljastaa pakarat, ja tietystihän 20cm korkkarit että jalat näyttää pitkiltä. Eikä haittaa vaikka ois mahaa taikka pyllyä ja hyllyä, kunhan on tarpeeks meikkiä, sillä eihän kukaan huomaa sun vartaloa jos on naama oranssina. Pakkanenkaan ei haittaa brittitypyä kun on biletys mielessä, sit vaan juodaan tarpeeksi ettei tuu kylmä. tässä kuva

Kaikkihan miettii, että sataako Englannissa muka joka päivä. No ei sada! Cambridge on yks Englannin kuivimpia paikkoja, mutta ei esim. Lontoossakaan sada koko aikaa ja yleensäkään ei esim. kesällä oo sellasta päivää, että koko päivän satais, vaan on sellasia mukavia 10 minuutin sadekuuroja ja sit taas aurinko porottaa. Englannin ilmasto on muutenkin tosi leuto, eikä menty tänä talvena kun miinus viiteen pakkasasteissa, ei kauheen paha siis. Eilen oli +18 lämpimimmillään kun paisto koko päivän aurinko ja tänään on sellasta perus pilvistä +10. Ja vaikka se sää ei oo niin kauhee kuitenkaan, niin ainahan siitä voi valittaa ja muutenkin vaan puhua. En edes huomaa enää kun itekkin voin puhua säästä vartin tajuumatta että mun keskustelu on suomalaisten mukaan "maailman tylsimmästä puheenaiheesta". Brittiaurinko on myös paljon tehokkaampi ihon polttaja kun Suomen aurinko (testattu).

Kaupoista ja ostoskulttuurista sanon sen verran, että onhan ne erilaisia. Täällä on paljon enemmän valikoimaa ihan oudoimmissakin asioissa kuten kananmunissa, ja isommissa marketeissa aina kaikkien tärkeiden päivien, kuten ystävänpäivän tullen hyllyrivit täyttyy korteista. 200 metriä erilaisia kortteja on aika shokki. Synttäripäivänä jokanen perheenjäsen antaa oman korttinsa sankarille ja sitten laitetaan kaikki 20 korttia esille olkkariin ja ihaillaan niitä...mitä? Suomessahan me ollaan totuttu siihen, että synttäripäivänä oot onnekas jos saat 2 korttia ja ne lentää parin päivän päästä roskiin, koska kakkuhan on tärkeempi. :-D Lisäks täällä on itsepalvelukassoja, jotka kuulemma on kohta rantautumassa Suomeenkin. Apteekkeja täällä ei oikeestaan oo pelkiltään kuin pikkukylissä, mutta isommissa ostoskeskuksissa ja keskittymissä on Boots tai Superdrug eli paikalliset kempparit. Sieltä löytyy sitten niin apteekki kuin kaikki mahdollinen kosmetiikka sekä lounasosasto, valokuvaosasto, sähköhammasharjat ja hiustenlaittovempeleet. Pienemmissä kemppareissa tietty valikoima vaihtelee. Ja kaikkihan tietää, että Primark on iso juttu Englannissa koska onhan se naurettavan halpa ja kaikki turistit aina siellä parveilee ja britit innoissaan hakee halpoja vaatteita koska everybody loves a bargain! ;-)

Sitten viimeisenä näitä "tyypillisiä" eroja, mitä suomalaisetkin usein tietää. Kerrosbussit, ylenmääräinen teenjuonti (teepussit on sellasissa sopivissa 2000 pussin perhepakkauksissa), vasemmanpuoleinen liikenne (Cambridgessa on kyllä kauheesti myös pyöriä ja niitä pitää varoo ihan kunnolla. Lisäks suojateitä ei kyllä oo liikaa), kylpyammeet suihkun sijaan ja kaks hanaa (kuuma ja kylmä), kokolattiamatot myös kylppäreissä, ovet aukee sisäänpäin ja taloissa ei oo tuplaikkunoita ja sen takia talvella on jäätävän kylmä. Siinä myös syy, miksi kuumavesipullot on niin suosittuja. Ruuasta ei kiitetä, vaikka kovin kohteliaita ollaankin, ja tietysti on brittiaksentti itse joka on kaikista niin kovin söpö. Varsinkin söpöillä ja hyvinpukeutuneilla brittimiehillä, jotka kehtaa tanssia baarissa ja puhua tuntemattomille tytöille. Heh heh.

+ Just writing about differences between Finnish and English culture and life. Photos are shots from my disposable camera, woop. x